Tarinaa tiskin takaa

Kaksi vuotta kauppiaana

Kaksi vuotta ja risat kauppiaana on takana, ja edelleen elän ja hengitän. Elämä on solahtanut uusiin uomiinsa, tosin kovin erilaisena kuin entisessä elämässä opettajana. Lomia ei ole tarvinnut paljoa pidellä, mutta en ole siitä kyllä suurta stressiä ottanut. Vaikka työpäivät venyvät välillä pitkiksi, on työ sinänsä täällä kaupassa aika leppoisaa varsinkin tämmöisinä hiljaisina päivinä. Silloinhan on mukavasti aikaa vaikkapa kirjoitella blogia, päivitellä Facebookia ja suunnitella tulevia tapahtumia. Toisinaan itsensä kannustaminen tekemään näitä kaikkia välttämättömiä markkinointi- ja suunnittelupuuhia on vähän työlästä. Mutta kun katsoo taaksepäin, huomaa että jotain on kuitenkin saanut aikaiseksikin.

Menneitä mietiskelen

Ensimmäinen vuosi, varsinkin muutamat ensimmäiset kuukaudet, taisin kulkea aika lailla sumussa: kaikki oli uutta, joka päivä piti oppia monta käytännön asiaa, virheitäkin tuli tehtyä ja niistä toivottavasti myös opittua. Pikku hiljaa sitä sitten sisäisti kivijalkamyymälän vuoden kierron kaikkine vaiheineen. Kesällä ja joulukuussa pääsee välillä myymään ihan urakalla, ja sitten on ne hiljaiset kuukaudet, jolloin ei tapahdu juuri mitään, jos ei itse järjestä vaikkapa asiakasiltoja. Jossain vaiheessa ensimmäisen vuoden jälkeen taisi tulla vähän vedettyä henkeä, ja näytti jos siltä, että lähdetään menemään rutiinilla saman kaavan mukaan kuukaudesta toiseen. Onneksi taas syksyn tullen heräsin siihen, että ei voi jäädä laakereillaan lepäämään, jos meinaa tässä kisassa pärjätä. Jonkinlaista rotia ja innostusta tekemiseen varmasti toi Yritysjohtamisen erityisammattitutkinto (ei ole niin jännittävää miltä kuulostaa!), joka nyt on todistusta vailla valmis. Projekti-raporttia tehdessä huomasi, että on sitä jonkinlaista kehitystyötä jo tullut tehtyä, ja löytyi myös monta kehittämiskohdetta, joissa otetta voi vielä parantaa. Olen innokas osallistumaan kaikenlaisiin koulutuksiin, varsinkin noihin digi-maailmaa avaaviin. Viimeksi eilen kävimme toisten yksinyrittäjien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja Buustia yksinyrittäjyyteen-tapahtumassa. Näistä opeista ja kontakteista olen kiitollinen.

Tämä hetki

Nyt kahden vuoden jälkeen asiakkaat ovat (toivottavasti) jo tottuneet uuteen kauppiaaseen ja uudenlaiseen valikoimaan. Kauppiaskin on jo oppinut tuntemaan ainakin osan asiakkaistaan, vaikka nimimuisti onkin varsin huono. Usko omaan konseptiin on vahva, vaikka aika on tosi haastava. Tästä kertonee sekin, että lähiseudulta on lopettanut tänä kevään neljä vaatekauppaa, niistä kaksi samanlaisia Marimekon monimerkkimyymälöitä kuin minun Mekottarenikin. Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi lopettaneitten liikkeitten entiset asiakkaat, mutta ymmärrän hyvin, että voi olla vaikea aloittaa uutena asiakkaana ennestään vieraassa liikkeessä, jos on tottunut käymään sen saman mukavan myyjän luona vuosien ajan. Uudet kaupatkin olisivat kyllä enemmän kuin tervetulleita, sillä mitä enemmän tarjontaa tällaisella aika pienellä paikkakunnalla on, sen todennäköisemmin eurot jäävät kotikuntaan, ja ehkä naapurikunnistakin tultaisiin tänne entistä useammin.

Verkossa ollaan

Nyt Mekotarkin on sitten verkossa entistä tiukemmin, kun verkkokauppa on avattu. Pikku hiljaa sitä kehitellään ja täydennetään tarjontaa myös verkossa. Siinä sitä vasta onkin ollut opettelemista, miten kivijalkamyymälän ja verkkokaupan toiminta yhdistetään niin, että molemmat toimisivat sujuvasti. Verkkokaupan tekeminen on kaikkiaan ollut pitkä ja aika hikinenkin projekti, mutta siitähän kirjoitinkin jo aiemmin. Avun palkkaamiseen ei ole ollut laittaa juurikaan euroja, joten kaikki on itse tehtyä. Onnekseni muutama viikko sitten kaupan ovesta putkahti kuin taivaan lahjana valokuvauksen opiskelija, joka nyt kerää harjoittelupäiviä kuvaamalle meille tuotteita verkkokauppaan ja markkinointikäyttöön. Facebookhan meillä on ollut käytössä enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti koko ajan, ja viime viikolla kirjauduin vihdoin myös Instagrammiin. Aika näyttää, onko kuvien jakamisesta muutakin iloa kuin tykkääjien saaminen netissä. Joka tapauksessa digitaalisuus on tullut jäädäkseen ja siinä virrassa pysytellään mukana.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Innolla odotan, että verkkokauppa lähtisi vetämään, ja pääsisin kuskaamaan paketteja Matkahuoltoon, joka onneksi sijaitsee ihan nurkan takana. Olisi kiva, jos jossain vaiheessa saisi homman toimimaan niin, että itse tekisin markkinointia ja pyörittäisin verkkokauppaa, ja nyt osa-aikainen osaava työntekijäni voisi olla täällä myymälässä ihan täysiä päiviä palvelemassa asiakkaita. Tulevaisuuden haaveena häämöttää myös verkkokaupan suuntaaminen ulkomaille, ainakin pariin maahan (jääkööt liikesalaisuudeksi, mitä suuntaan). Maahantuonti jostain läheltä ei myöskään ole pois laskuista. Aika näyttää, alkaako ruuhka-Suomea jo valloittava noususuhdanne näkyä myös täällä keskellä maata. Uusi hieno biotuotetehtaamme käynnistyy, ja tuo toivottavasti mukanaan myös pienempiä yrityksiä ja uusia asukkaita paikkakunnalle. Eteenpäin, kuten sanoi se kuuluisa mummo lumessa.

www.mekotar.com